وَتَوَلَّىٰ

عَنۡهُمۡ

وَقَالَ

يَٰٓأَسَفَىٰ

عَلَىٰ

يُوسُفَ

وَٱبۡيَضَّتۡ

عَيۡنَاهُ

مِنَ

ٱلۡحُزۡنِ

فَهُوَ

كَظِيمٞ

٨٤

Ja hän kääntyi heistä pois ja sanoi: »Voi, miten surenkaan Joosefia!» Ja hänen silmänsä olivat tulvillaan kyyneleitä sen murheen vuoksi, jonka hän tukahdutti.