وَلَئِنۡ

أَذَقۡنَٰهُ

رَحۡمَةٗ

مِّنَّا

مِنۢ

بَعۡدِ

ضَرَّآءَ

مَسَّتۡهُ

لَيَقُولَنَّ

هَٰذَا

لِي

وَمَآ

أَظُنُّ

ٱلسَّاعَةَ

قَآئِمَةٗ

وَلَئِن

رُّجِعۡتُ

إِلَىٰ

رَبِّيٓ

إِنَّ

لِي

عِندَهُۥ

لَلۡحُسۡنَىٰۚ

فَلَنُنَبِّئَنَّ

ٱلَّذِينَ

كَفَرُواْ

بِمَا

عَمِلُواْ

وَلَنُذِيقَنَّهُم

مِّنۡ

عَذَابٍ

غَلِيظٖ

٥٠

Mutta jos Me annamme hänen kokea armoamme ahdistuksen jälkeen, hän sanoo varmasti: »Tämä on minulle kuuluvaa, enkä usko tuomion päivään; mutta jos minut lähetetään takaisin Herrani luo, olen Hänen luonaan varmasti kokeva hyvää.» Mutta totisesti Me osoitamme epäuskoisille, mitä he ovat tehneet, ja annamme heidän kokea kovan rangaistuksen.