ضَرَبَ

اللّٰهُ

مَثَلًا

عَبْدًا

مَّمْلُوْكًا

لَّا

یَقْدِرُ

عَلٰی

شَیْءٍ

وَّمَنْ

رَّزَقْنٰهُ

مِنَّا

رِزْقًا

حَسَنًا

فَهُوَ

یُنْفِقُ

مِنْهُ

سِرًّا

وَّجَهْرًا ؕ

هَلْ

یَسْتَوٗنَ ؕ

اَلْحَمْدُ

لِلّٰهِ ؕ

بَلْ

اَكْثَرُهُمْ

لَا

یَعْلَمُوْنَ

۟

Jumala asettaa vertauskuvaksi toisen omistaman orjan, jolla ei ole valtaa mihinkään, ja toisaalta ihmisen, jolle Me olemme suonut runsaat antimet, joita hän voi käyttää sekä salassa että julkisesti. Voivatko nämä olla tasavertaisia? Jumalalle kuuluu kaikki ylistys, mutta useimmat heistä eivät älyä mitään.