78. Surah An-Naba, Finnish Translation

Suurta sanomaako,

josta he ovat eri mieltä?

Ei, pian he saavat sen tietää.

Vieläkin: ei! He tulevat sen pian kokemaan.

Emmekö ole luonut maan lakeudeksi

ja vuoret tukipilareiksi?

Me olemme luonut teidät parittain

ja säätänyt unen teille virkistykseksi,

yön Me loimme teille verhoksi

ja päivän Me annoimme elatuksen hankkimiseen.

Yläpuolellenne olemme asettanut seitsemän vahvaa henkivaltaa

ja laittanut valoa säteilevän lampun;

raskaista pilvistä Me lähetämme vuolaita virtoja

kasvattaaksemme viljan ja kasvit

sekä tiheinä vihannoivat puutarhat.

Totisesti tuomion päivä on määrätty,

päivä, jona puhalletaan pasuunaan ja te nousette joukoittain,

päivä, jolloin taivas aukeaa ja siihen ilmenee joukko portteja,

jolloin vuoret siirtyvät paikoiltaan ja muuttuvat kuin varjoiksi.

Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa,

se on määränpää syntisiä varten,

he viruvat siellä vuosikausia,

saamatta nauttia viileätä juomaa;

heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää,

se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä.

He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille,

vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen.

Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin.

»Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.»

Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa,

heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat,

nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä,

ja puhdasta viiniä täydet pikarit.

Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella.

Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja,

Herran, jonka ovat taivaat ja maa ja kaikki niiden välisessä avaruudessa, laupiaan Armahtajan, jota he eivät rohkene puhutella.

Sinä päivänä, jolloin henki ja enkelit seisovat riveissä, eivät muut saa puhua kuin se, jonka Laupias sallii ja joka lausuu totuuden.

Tuo päivä on totuuden päivä, ja se, joka parhaimman valitsee, turvautuu Herraan.

Totisesti olemme varoittanut teitä lähestyvästä kurituksesta, päivästä, jolloin ihminen saa nähdä, mikä on hänen kättensä työ, ja epäuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisin maan tomua!»