وَاِذْ

قَالَ

اللّٰهُ

یٰعِیْسَی

ابْنَ

مَرْیَمَ

ءَاَنْتَ

قُلْتَ

لِلنَّاسِ

اتَّخِذُوْنِیْ

وَاُمِّیَ

اِلٰهَیْنِ

مِنْ

دُوْنِ

اللّٰهِ ؕ

قَالَ

سُبْحٰنَكَ

مَا

یَكُوْنُ

لِیْۤ

اَنْ

اَقُوْلَ

مَا

لَیْسَ

لِیْ ۗ

بِحَقٍّ ؔؕ

اِنْ

كُنْتُ

قُلْتُهٗ

فَقَدْ

عَلِمْتَهٗ ؕ

تَعْلَمُ

مَا

فِیْ

نَفْسِیْ

وَلَاۤ

اَعْلَمُ

مَا

فِیْ

نَفْسِكَ ؕ

اِنَّكَ

اَنْتَ

عَلَّامُ

الْغُیُوْبِ

۟

Ja kun Jumala sanoo: »Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: »Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella», hän (Jeesus) vastaa: »Ylistys olkoon Sinulle, en voinut sanoa sellaista, johon minulla ei ollut oikeutta; jos olisin niin sanonut, Sinä olisit varmasti sen tietänyt; Sinä tiedät, mitä on minun mielessäni, mutta minä en tiedä, mitkä ovat Sinun aivoituksesi: totisesti olet Sinä suuri näkymättömien asioiden tuntija.