وَاُحِیْطَ

بِثَمَرِهٖ

فَاَصْبَحَ

یُقَلِّبُ

كَفَّیْهِ

عَلٰی

مَاۤ

اَنْفَقَ

فِیْهَا

وَهِیَ

خَاوِیَةٌ

عَلٰی

عُرُوْشِهَا

وَیَقُوْلُ

یٰلَیْتَنِیْ

لَمْ

اُشْرِكْ

بِرَبِّیْۤ

اَحَدًا

۟

Niinpä tuhoutuikin hänen hedelmäsatonsa, ja hän väänteli käsiään ajatellessaan, mitä kaikkea hän siihen oli kuluttanut; myös puut runkoineen sortuivat maahan, ja hän sanoi: »Voi, jospa en olisi asettanut ketään Herrani rinnalle.»