كَانَ

النَّاسُ

اُمَّةً

وَّاحِدَةً ۫

فَبَعَثَ

اللّٰهُ

النَّبِیّٖنَ

مُبَشِّرِیْنَ

وَمُنْذِرِیْنَ ۪

وَاَنْزَلَ

مَعَهُمُ

الْكِتٰبَ

بِالْحَقِّ

لِیَحْكُمَ

بَیْنَ

النَّاسِ

فِیْمَا

اخْتَلَفُوْا

فِیْهِ ؕ

وَمَا

اخْتَلَفَ

فِیْهِ

اِلَّا

الَّذِیْنَ

اُوْتُوْهُ

مِنْ

بَعْدِ

مَا

جَآءَتْهُمُ

الْبَیِّنٰتُ

بَغْیًا

بَیْنَهُمْ ۚ

فَهَدَی

اللّٰهُ

الَّذِیْنَ

اٰمَنُوْا

لِمَا

اخْتَلَفُوْا

فِیْهِ

مِنَ

الْحَقِّ

بِاِذْنِهٖ ؕ

وَاللّٰهُ

یَهْدِیْ

مَنْ

یَّشَآءُ

اِلٰی

صِرَاطٍ

مُّسْتَقِیْمٍ

۟

Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi, vaikka olivat saaneet selvät todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät; sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle.